Maantiepyöräkauden alku on lähellä. Tätä juttua kirjoittaessani valo tulvii työhuoneeseen ja lämpömittari näyttää kahdeksaa plusastetta. Hiekoitushiekka pölyää vielä pyöräteillä ja tienpenkka sulaa puroiksi ajoradalle, mutta jos Ilmatieteenlaitoksen ennusteet toteutuvat Keski-Suomessa, ei talvesta ole kohta enää jälkiä nähtävissä.

Allekirjoittaneen harjoittelu on sujunut vaihtelevasti – kuten kevään tulo – edellisen päivityksen jälkeen. Vaihtelua siihen on tuonut muun muassa hiihtolomareissu Leville. Kuuden hiihtopäivän aikana tuli tehtyä ennakkosuunnitelman mukaisesti pitkiä ja rauhallisia lenkkejä pk-sykkeillä. Määräviikon tuntitavoite toteutui, kun vietin suksilla saman ajan, kun autossa matkalla pohjoiseen ja takaisin kotiin. Sää suosi lomalaisia vain yhtenä päivänä, joten kirkasta keliä osasi arvostaa, kun pilvet väistyivät ja lumiset tunturit paljastuivat koko komeudessaan.

Hiihtoloman jälkeen kroppa tuntui olevan hiukan sekaisin hiihtokilometreistä. Pyörä ei muutamasta lepopäivästä huolimatta liikkunut totutulla tavalla. 10 päivän tehopainotteisella jaksolla ajoin kaksi erilaista vk-harjoitusta ja yhden mk-harjoituksen heikolla menestyksellä. Jalat tuntuivat painavilta, eikä syke tahtonut vedoissa nousta. Osasyy ajamisen tahmeuteen lienee kuukauden jatkunut köhä ja kurkun karheus. Lääkärin mukaan kyse on sitkeästä virustaudista, joka ei kuitenkaan estä harjoittelua. Viiden päivän kevyempi jakso tuntuu jo helpottaneen oloa.

Kansallinen maantiepyöräilyn kilpailukausi käynnistyy kuukauden kuluttua. Allekirjoittanut avaa kautensa kahdeksan viikon kuluttua Tampereella. Vaikka kisakunnon virittäminen onkin kevään harjoittelun keskeinen tavoite, aion ennen kaikkea nauttia matkanteosta ja sen kaikista vaiheista!

Antti