Tour transalp on jo yli puolen välin niin kestoltaan, matkaltaan kuin nousumetreiltään. Monen päivän etappikisa on ollut juuri niin raskas kuin vain olettaa saattoi. Rasituksen kulmakerrointa on lisännyt sateinen keli, mikä on tietysti kastellut mutta tehnyt varsinkin laskuista haastavia.

1. etappi Mittenwaldista Söldeniin ajettiin kokonaan rankassa sateessa. Alkuvauhti oli melko hapokasta,kun ensimmäiseen nousuun ja tasamaalle höngittiin kieli vyön alla. Laakson pohja meni isossa porukassa reilu 40km/h eikä vetohommiin tarvinnut juuri osallistua. 

Ensimlmäinen varsinainen mäki oli entuudestaan tuttu Kühtain nousu. Tällä kertaa ei ollut myötätuulta avustamassa ja tuoreita jalkoja,joten ainakin itselläni mäki nousi pari minuuttia hitaammin kuin harjoituksessa. Matka Söldeniin loivaan ylämäkeen tuntui tuskastuttavan pitkältä,mutta lopulta palkitseva maali odotti Söldenin keskustassa. 

2. etappi Söldenistä Brixeniin alkoi jännityksessä koska yöllä Timmelsjochin solassa oli tullut reilusti lunta. Koko yön satoi Söldenissäkin kaatamalla ja lumiraja näkyi leirintäalueen lähihuippujen laitamilla. Onneksi tiet oli suolattu ja aurattu,joten pääsimme ilman liukastelua yli 2500m solasta ilman haaverita. Päivä oli todella raskas sisältäen kaksi yli 2000m huippua Timmelsjochin ja Jaufenpass. Jaufenpassin päältä oli mukavasti reilun 50km lasku Brixeniin. Etappi sujui Rush racing teamilta odotusten mukaan ja maaliin päästiin ehjinä ja melko hyvävoimaisina. Sateinen ja kylmä keli hiukan verotti tunnelmaa,mutta jälkikäteenhän näitä on mukava muistella.

3. etappi Brixenistä St. Vigiliin alkoi kymppikilsan neutraalilla saattoajolla, joka oli lähinnä jarruttelua. Heti saattoajon jälkeen alkoi tiukka seitsemän kilometrin nousu, pitkiä pätkiä reilusti kymppiä ja 14% oli kevyttä keittoa. Etappi oli kisan lyhin 89km, mutta kyllä alkunousu ja Gardenan penkka tekivät tehtävänsä. Illalla jalat tuntuivat ajeteuilta. Tuloksellisesti taas tuttu kaava. Antti ja Jouni A-ryhmässä ja minä ja Tuomas B-ryhmässä. 

4. etappi oli viikon pisin. St. Vigilistä fiera di Primieroon. Tunnelma oli hyvä,kun säätiedotukset ennustivat jälleen yhtä sateista säätä. Yhtään ajopäivää ei olla päästy polkemaan taysin ilman sadetta. Furkelpassin nousu oli kuin toisinto edellisestä eli jyrkkää seiskakilsa. Passo Giau oli päivän korkein huippu 2237m. Mäet nousi ihan mukavasti omalla dieselväännöllä ja 36/28 välitykset riittivät mainiosti. Pitkä etappi ja kisan rasitus alkoi tällä etapilla näkyä: samat kaverit,jotka aiemmin oli kiipineet ohi, tulivat nyt selkä edellä vastaan. 

Hyvän ajopäivän tunnelman masensi Antin kolari. Pakettiauto kääntyi vasemalle pihaan kisareitiltä ja Antti ei ehtinyt väistää vaan pamautti kylkeen. Onneksi vauhtianei ollut paljon ja mies pysyi tajuissaan. Sen verran kuitenkin iskua tuli,että Antti kiidätettiin helikopterilla Trentoon sairaalaan. Mitään vakavaa ei onneksi sattunut eikä luita mennyt. Onnea oli matkassa. Tästä jatkamme kolmella miehellä kohti Arcoa. Nappaamme Antin kyytiinTrentosta. Voimia toipilaalle.