Joukkueena ajamiseen liittyy tietysti yhdessä harjoittelu. Järjestimme toukokuussa jo perinteeksi muodostuneen leirin Keuruulla. Perjantain ohjelmassa oli siirtyminen Palokasta Keuruulle pyörillä. Satasen PK-lenkki kulki sujuvasti myötätuuleen, vaikka keli olikin märkä. Lauantain ohjelmassa oli ylipitkä reipas kaksisatanen sisältäen reilun tunnin VK-vedolla. Sunnuntaina vielä takaisin Jyväskylään märässä kelissä reilu satanen sisältäen mäkivetoja Keltinmäessä ja Ylämyllyjärvellä. Yhteensä viikonlopun saldo 412km reilut 13 tuntia, joista vajaa 1,5 tuntia kovalla teholla.
Pe 98km 3t06min
La 201km 6t14min (73min VK-veto)
Su 113km 3t47min (3-4 mäkivetoa)
Viikon etappiajossa ei paljon ensimmäisen vuoren jälkeen tuoreilla jaloilla ajeta, joten rasituksen alaisena VK-veto oli hyvä simulaatio tuntemuksista ja ärsyke keholle siitä, mitä tuleman pitää. Tuttu ongelma oli tietysti, että aloitimme vedon liian kovalla teholla, mutta siperia opetti ja vauhti mukautui sopivaksi. Veto ajettiin mukavaan myötäiseen karvan alta 40km/h. Oli mukava huomata, että sopivalla teholla vääntöä ja kestävyyttä löytyi. Tietysti jos ajoi punaisella, seinä tuli aika nopeasti vastaan. Jätin muutaman vetovuoron välistä ja annoin sykkeen laskea peesissä, niin jaksoi taas tehdä veturin hommia. Hyvä treeni kaikkinensa. Porukalla tällainen ylipitkä lenkki ei tunnu ollenkaan niin pitkäveteiseltä ja pieni vaihtelu intensiteetissä ja ohjelmassa piristi lenkkiä kummasti.
Sunnuntain lenkillä jalat tuntuivat väsyneeltä, mutta kyllä dieselivääntöä vielä löytyi. Syke ei kyllä enää tahtonut nousta viimeisissä mäkivedoissa, vaikka melko raskaasti mäet pistikin huokaamaan. Viileä sää lienee osa syyllinen alhaisiin sykkeisiin, mutta rasitus oli varmasti tehnyt myös tehtävänsä.
Leirille saimme myös uudet Bioracerilta tiimiasut, jotka osoittautuivat erinomaisiksi. Lauantain pitkä lenkki oli hyvä testi eritoten housujen ja muidenkin varusteiden osalta ja hanurikin kesti uudet pöksyt hienosti. Erityisen hyvä varuste oli tuulitakki, joka oli juuri sopiva +6–10°C lämpötilassa. Edestä tuulta pitävä ja takaa hengittävä napakasti istuva takki on juuri sellainen, jota ei vielä kaapista löydy ja varmasti vuorillekin hyvä.
Muutenkin asut olivat tosi hyvät. Värit varmasti erottuvat hyvin pelotonista, joten tiimikaverit on helppo bongata kaukaakin. Myös Suomen raadollisessa maantiekulttuurissa ainakin näkyvyydestä ei jää kiinni, jos joku ei havaitse pyörälilijää, sen verran kirkkaat ja erottuvat on värit. Vaatteiden istuvuus ja tarkoituksenmukaisuus vaikuttaa olevan hyvällä tasolla ainakin ensimmäisen varsinaisen testin perusteella.
Tärkeää hyvässä joukkueessa on tietysti toimiva huolto ja se oli tällä reissulla ensiluokkaista. Lähteenmäen Jouni (toinen Tähtisadeajojen pääpuuhamiehistä) lämmitti saunaa ja laittoi ruokaa. Huolto- ja tankkausolosuhteet olivat todella toimivat. Oman Cerveloni vaihtajat lakkasivat toimimasta perjantain lenkillä ja niitä ihmettelimme iltasella. Vaijerit ja vaijerin kuoret olivat niin kuluneet, ettei vaihtajan vaijeri liikkunut kuin voimalla, joten ne oli tarpeen vaihtaa. Perjantai-iltana Keuruulla ilman vaijeria vaikutti tilanne lauantain osalta mahdottomalta. Onneksi hyvät verkostot ja altruistinen asenne auttoivat asiaa. Missä muualla perjantaiyönä 23.30 voi viedä pyörän huoltoon? Fillari ei edes tullut yöllä ährätessä kuntoon ensimmäisellä kerralla, mutta aamulla K-P soitti perään ja kävimme pistämässä pyörän kuntoon ja pääsin omalla fillarilla lenkille. Aivan mieletön kiitos K-P:lle homman hoitamisesta.
]]>
Laivamatka ja ajo Saksan läpi meni hyvin. Ruokatankkaus ja autossa istuminen nostivat ajoinnon huippuunsa. Hyvä leirintäalue löytyi Haimingista Ötzin läheltä. Ensimmäisenä iltana kävimme harjoittelemassa Kuhtainin laskua. Hiukan kostea asfaltti toi sopivasti haastetta ja muutenkin vuoristolaskut vaativat totuttelua. Huippuvauhdit lähentelivät 90km/h ja kisavauhti on suurin piirtein samaa.
